maanantai 23. toukokuuta 2016

Kesä tulee ota koppi.

Eilen illalla nukkumaan mennessäni ajattelin, että mitä järkeä tässä kaikessa on. Sitten havahduin siihen, että miks mä sellasta ajattelen, kun ei sitä oo tarvinut oikeesti pohtia pitkään aikaan. Se oli sellanen lyhyt hetken ajatus, mutta ihmettelin silti, mitä se teki mun ajatuksissa hetkeäkään? Ehkä koska voin niin monta vuotta huonosti, ja sillon se ajatus oli niin usein läsnä, että se tulee ajatuksiin tottumuksesta. Ja ehkä koska koulu loppuu ja vähän pelottaa miten helposti, tai vaikeesti sopeudun takaisin Helsinkiin ja työelämään. Ainakin oon stressannut vuokranmaksamista jo kuukauden, koska mun työ on keikkatyötä, eikä vakuutta vuoroista oo. (Mutta se nyt oli ainoo työ minkä onnistuin saamaan, mikä on muuten huutava vääryys, niinkuin sanotaan.) Kuitenkin ne onneks sano että on mahdollista saada niitä vuoroja kokopäiväisesti. Mut sit mulla on myös puolet arki illoista teatteritreenjä joten ihan kaikkia vuoroja en pysty edes ottamaan. Ja sit jos saankin tarpeeks vuoroja niin stressaa se miten paljon joudun kysymään itseltäni, miksi pitää tehdä työtä joka on ikävää tai ei huvita, ja kuinka paljon joudun tekemään töitä että pysyn onnellisena jos en viihdy töissä. Tietysti voihan se olla, että viihdyn töissä ja se menee omalla painollaan. Ja toisaalta nyt parina viikkona ne päivät kun ei oo ollut mitään tekemistä, niin on ihan perseestä, nyt melkein toivoisin et ois työ mihin mennä et sais kulutettua tän päivän jotenki järkevästi. Että se että on tekemistä on myös tärkeetä. Ja sit stressaa jos en saa aamuvuoroja kun tarvin niitä, ja sit tietenkin myös se jos saan aamuvuoroja niin miten jaksan herätä niihin. Sitten tajuan kuinka tyhmää sitä on murhetia kuukautta etukäteen. Sitten muistan, että oonhan mä täälläkin herännyt aamuisin, ihan samalla tavalla, mutta en nyt tietty niin aikasin ees, melkeen aina kasilta vasta. Mutta jos on kivoja harrastuksia ja vapaapäiviä niin työt ei haittaa. Aina kun alan miettimään tätä, päädyn siihen että on turha miettiä, mutta silti käyn tän saman ajatuskehän uudestaan ja uudestaan. Ehkä nyt kun kirjotin sen ylös, se vaivais mua vähemmän.




Nyt taas muistan sen että kun on vapaapäivä niin on kiva että on jotain tekemistä. Eli note to yourself, järjestä tekemistä vapaapäiville kesälläkin! ;)

Kylmä kahvi huikka. Hyi. Elämässä on oikea aika kaikelle. Kun kahvi on kuumaa on aika juoda se kahvi. Kun se on kylmää on sen aika loppunut.

Puss och Kram Jassu.



maanantai 16. toukokuuta 2016

Ilmassa on keveyttä.

Viikonloppuna Laura oli täällä ja oli kyllä ihana viikonloppu! Odotin maanantaita kun olisi vapaapäivä! Ja nyt on maanantai ja se ihana vapaa ja oon että häh mitä mä nyt teen? Ei oo roolihahmoa mitä rakentaa, tekstiä mitä opetella, pääsykokeita mitä stressata? Okei no on pari tekstiä mitkä vois opetella ja yhet pääsykokeet mitä vois miettiä mut ne on vasta kesäkuussa ja opin tekstit nopeesti. Koulu on loppusuoralla ja sen tuntee. Niin outoa. On kyllä ollut upea vuosi.

Päivällisellä on RIISIPUUROA NAMMMMMMMMMMMMMMMMMMM Näin siitä untakin jo <3__<3 haha. Asuntolaelämä on kyllä hauskaa, (jos on vaan oma huone..!) Kun avaat oven niin siellä on ystävät sekä hälinää ja vilinää, millon vaan joku saattaa koputtaa ja tulla kahville pullan kanssa. On myös paljon noita muita nuoria opiskelijoita joiden kanssa on kiva viettää aikaa ja jutella välillä vaikkei kunnon kavereita olekkaan, niitäkin tulee ikävä kyllä, voi ei! Yhteisöllisyys on tosi positiivisesti läsnä täällä! :) On välillä kokkausta, saunaa ja pelien pelaamista. Niin ja valmis aamupala ja ruuat?! Vaikka okei kiva myös päästä itse päättämään mitä syö ja tehdä vain hyvää ruokaa, mutta onhan se helppoa kun on kaikki valmista. Tätä kyllä tulee ikävä ja tuntuu varmasti hassulta aluks olla yksin vaan yksiössää, apua :D  Onneks on sit kisulit siellä!!<3


Asioilla on tapana järjestyä. Se on kyllä jännä juttu. Tällä hetkellä mun on vaan niin hyvä olla.



perjantai 6. toukokuuta 2016

Sinä olet ihana ja minä olen ihana.

Hyvä itsetunto on hyvän elämän perusta. Oli syy mikä tahansa, on hirveen surullista kuulla että joku pitää itseään jotenkin huonompana. En keksi mitään järkevämpää vastausta kysymykseen millasta elämän pitäisi olla, kun että ihmiset arvostaisi toisiaan ja itseään. Ja silti niiiiin monia jotka poikkeavat normista kiusataan. Oli sulla sitten jotain liikaa, liian vähän tai erilaisesti niin PUM, sun itsetuntoa on sörkitty tavalla joka syöpyy sun ajatusmaailmaan kuin syöpä. Läski, laiha, aknenaama, ärsyttävä, hiljanen nörtti, wannabe.. mitä näitä nyt on. Jos ei lapsena olis oppinut että liian laiha tai läski ihminen on ällöttävä niin ajattelisitko niin aikuisena? Tarvisko silloin kenenkään sanoa ääneen, että ei ihmisen koko määrittele ihmistä? Tietenkin lapsetkin sen tiedon jostain poimii, mutta ei pitäis pystyä poimimaan. Mäkin kirjotin jo lapsena päiväkirjaan paljonko tänään painan ja kuinka mulla on pömppömaha. Mä meen ihan hämilleni kun ajattelen miten kovan taistelun ihmiset joutuu käymään siitä, että hyväksyy itsensä.


Viime vuonna yks ihminen sano mulle, asiat mistä sua on kiusattu seuraa sua, että kiusaamisen jälkeen alkaa itse kiusaamaan itseään samoilla asioilla. Peilistä tuijottaa läski, laiha, näppynaama, hikari, ulkopuolinen, joku liian erilainen. Vasta tänä vuonna tajusin, että se mistä soimaan itseäni, etten osaa kuunnella muita, ei olekkaan totta, vaan se on yläasteaikainen juoru musta. Aika pieni juttu, mutta silti niin valtava. Miten mä oon voinu jonku tollasen asian roikkua mun mukana näin pitkään? Mun nykyisellä luokalla on aika monta ihmistä ketä on koulukiusattu, ja se saa mut surulliseks, että se vaikuttaa ihmiseen niin paljon. Lapsena sitä luulee, että elämä on tätä, että tää kouluelämä jotenkin määrittelee sun onnistumisen elämässä. Todellisuushan on kaukana siitä, nörteiksi haukutut tietää että tykkää opiskella ja pääsee ammattiin mihin haluavat ja ne ketkä on keskittynyt kiusaamiseen miettii, millä nyt saa nostettua omaa egoaan. Kärjistettyä mutta totta.


Puss ock Kram Jassu.