tiistai 28. kesäkuuta 2016

Pieniä sanoja peräkkäin.

Ajatukset pyörii liian nopeasti akselinsa ympäri.

Makaan lattialla ja kaikessa on järkeä. Koska saan leikkiä. Elämässä parasta on leikkiä. Hippaa, piilosta, kirkkistä, zipzapzuppia, hedelmäsalattia, raajarikkoista, mitä vaan. Sitten saa sanoa järjettömän lauseen joka tekee kaikesta vielä kaunistakin.

Kuitenkin raajat tuntuvat raskailta kun pitäisi lähteä. Kulkeminen, palaaminen, tuleminen ja ehkä vielä meneminenkin on helppoa, mutta lähteminen on vaikeaa. Se on tahmeaa kuin bisse tanssilattialla ja sitkeää kuin kova toffee.

Kiehtovaa ja pelottavaa. Helpottavaa ja tuskaisen epämääräistä. 

Miksi haluaa asioita joita ei oikeasti halua? Miksi epäilee asioita joita rakastaa? Miksi rakastaa kiivetä, mutta pelkää putoavansa? Pitäisi muistaa ettei alas katsominen tuo lisää rohkeutta.

Olen samassa paikassa ja silti ihan eri paikassa. Elämä pyörii pienissä ympyröissä. Mutta kierrokset on erivärisiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti