keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Miauuuuu

Tänään en tykkää ajasta, koska se ei mene samaan tahtiin mun kanssa. Eri rytmissä on vaikea tanssia sulavasti.

Pasilasta Herttoniemeen bussimatkalla on kaksi asiaa mitä odotan.
Sitä kun bussi ajaa mäkkärin ohi. Sieltä näkyy autokaistan ikkunasta toimisto, ja toisesta autokaistan ikkunasta kassalinjasto, joissa molemmissa oon viettänyt lukuisia tunteja. Tai no toimistossa en, ehkä niin paljon kun kassalla, mutta silti. On hauskaa, kun katsoo sisälle ja tietää kaiken siitä, miten asiat tehdään siellä. Ja itse saa vaan läpikuultavan hetken kurkistaa muistoihinsa. Olen kiitollinen siitä, että muistelen sitä kaikkea kaikesta huolimatta hymy silmäkulmassa.
Toinen hetki on Kulosaaren silta, Kalasatamasta lähtien. Siellä lamput näyttää omalta yölampulta isommassa koossa, portin kohdalla on kisssankorvat ja paikka huokuu jotain määrittelemätöntä tunnelmaa. (Ja talvisinkin se yllättää ihanilla jouluvaloilla, mille ei edes stokkan valot vedä vertaa.) Sillalta taas aukeaa merimaisema, jossa näkyy myös Korkeasaari. Miten taivas näyttää niin paljon kivemmalta heti, kun on vettä samassa maisemassa?


Pitää olla välillä raskasta, että osaa arvostaa kun on kevyttä. Kävelin raskain askelin treeneistä siskolle, mutta kotimatkalla askeleet muuttui höyhenenkevyksi.

Kissa miukuu ruokaa, mutta jos annan sille nyt niin se oksentaa ne. Joten mun pitää kuunnella vielä vartti kun se miukuu. Se on varsin raskasta.

Hyvää yötä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti